Hei!
Tuli postaustoivetta bulimiastani. Kyllä mielelläni kerron tarinan siitä. Horoskooppi kuitenkin ensin!
Vitaalisuutesi on hyvissä kantimissa ja jollain tavalla sinun täytyy päästä purkamaan puhtiasi tai muuten iskee armoton tylsyyden aalto hetkellisenä hyökynä niskaasi. Tiedät mikä sinua eniten kiinnostaa. Sinne siis.
Lapsuuteni ei ollut helppo. Minua syrjittiin ja kiusattiin. Kaikki vain sen takia, että äitini on kotoisin Venäjältä. Jäin aina kaikesta paitsi. Kadehdin jo pienestä iästä lähtien muita. Heillä oli suku lähellä, mutta minä näin sukulaisiani vain muutaman kerran vuodessa. Aran luonteeni takia oli vaikeaa matkustaessa tottua ihmisiin heti. Olin aina hyvin hiljainen, koska pelkäsin saavani jonkin ilkeän kommentin.
Koulussa olin hyvä matematiikassa. Minua alettiin myös kiusaamaan siitä, että välitunneilla jäin luokkaan tekemään tehtäviä. Viihdyin hyvin itsekseni. Juurteni takia olin kaksikielinen ja se toimi hyvänä pohjana muidenkin kielten opiskeluun. Olen tällä hetkellä viisikielinen ihminen.
Ensimmäistä kertaa koitin oksentaa tahalteen kolmannella. Halusin esittää olevani sairas, ettei tarvitsisi mennä kouluun muiden nälvittäväksi. Minulta aina vietiin tavaroita ja heiteltiin kuminpalasilla. Opettajat eivät tästä välittäneet vaikka vanhempani tulivat monesti valittamaan.
Muutaman kerran yritin oksentamista, mutta se onneksi jäi kuudennella vähemmälle. Paras ystäväni oli anorektikko. Hän kyllä söi mutta hänen aineenvaihduntansa oli uskomaton. Tiesin kyllä hänen syövän huonosti, koska ei normaalilla ihmisellä kestä 2h syödä ruoka.
Seiskalla painoni alkoi kertymään. Kasilla sitä tuli vain lisää ja äitini kehotteli minua tekemään lihaskuntoa enemmän. Harrastin jo ala-asteelta asti paljon kaikkea. Tenniksen aloitin kolmannella, pianoa aloin soittaa ekalla, golfia kävin harrastamassa jonkin verran, uin, luistelin ja yleisesti kyllä pidin liikunnasta. Ongelmana oli heikot nilkat, jotka estivät usein juoksemisen.
Ysillä kaikki alkoi, kun syyslomalla olimme Moskovassa ja äitini mursi hetkellisen hyvän itsetuntoni. Olin juuri uskotellut itseni pitämään kropastani ja olin ihan tyytyväinen reisieni kokoon. Sitten äiti huudatti "Voi että sulla on paksut reidet!" Sinne meni sekin vähäinen itsetunto. Viimeinen pisara oli, kun terkkari kommentoi tarkastuksessa minun "paisuneen" puolisen kiloa vuodessa ja olin kuitenkin kasvanut jonkun sentin.
Uudenvuoden jälkeen aloitin elämäni ensimmäisen dieetin. ABC-dieettini alkoi ja paino lähti putoamaan joka sai minut innostumaan vain lisää. Kaikki meni pieleen hiihtolomalla kun lähdin Moskovaan ensimmäistä kertaa yksin. Siellä olin tottunut voivani syödä paljon hyvää. Tulin takaisin kotiin ja meni n. kuukausi ennenkuin jatkoin laihduttamista ja uudesta vuodesta huhtikuun loppuun olin laihtunut 13 kg.
Aloitin oksentamisen voidakseni esittää vanhemmille syöväni. Menin kuitenkin heti ensimmäisellä mahdollisella hetkellä oksentamaan syömäni ruoan. Aloin vain jossain vaiheessa lappaamaan ruokaa sisääni ja se eteni ja eteni kunnes tajusin olevani hyvin syvässä jamassa. Oksentelin päivän aikana jopa 7 kertaa. Olen hyvin iloinen hyvistä hampaistani jotka eivät ole vaurioituneet niiltä ajoilta. Koko sen kesän kamppailin ahmimiskohtausten kanssa ja oksentelin ja oksentelin lisää. Tuona kesänä aloin ensimmäistä kertaa seurustelemaan ja asiat sujuivat vähän paremmin.
Jossain vaiheessa tilanne vain karkasi ja aloitin taas koko rumban. Erottuamme löysin nykyisen poikaystäväni ♥ Hänen ansiostaan olen onnistunut pääsemään näinkin hyvin eroon tästä sairaudesta. Bulimiani on väistymässä hyvään tahtiin. Kyllä mielessäni liikkuu jatkuvasti "Vain tämän kerran", mutta tiedän sen olevan sairaus joka puhuu.
Haluni parantua alkoi tuoda minuun enemmän anorektisia piirteitä. Aloinkin puhumaan kolmesta mieleni osapuolesta.
-Sairaus
-Parantuminen
-Minä
Minuus oli hyvin kaukana. Minuus tuli esiin vain minun itkiessä. Parantuminen oli omanlaisensa sairaus. Se tahtoi minun kontrolloivan kaikkea. Laskevan kaikki kalorit tarkkaan. Tuo parantuminen halusi minun vain lopettavan oksentelun.
Nyt olen päässyt omiin nahkoihini ja olen kyllä pysymässä tässä. Lihoin parin kuukauden aikana n. 10 kg. Nyt n. kuukauden ajan olen yrittänyt vain pysäyttää luvun kasvamisen vaa'assa.
Toivottavasti tämä oli riittävä? Kysymyksiä saa laittaa ja vastailen niihin sen mukaan miten pystyn :)